Talonpoikaishäät

Vuosisadan vaihteen pohjalaisia kruunuhäitä vietettiin ainakin kolme päivää, häät kun olivat elämänkaaren kohokohta. Jo hyvissä ajoin ryhdyttiin valmistelupuuhiin. Morsiustupa koristeltiin fransulakanoin, silkkihuivein, peilein ja lampetein. Aikaisin hääpäivän aamuna aloitti morsiamen pukija työnsä. Hiukset palmikoitiin tiukasti, ja noin 30 cm korkea helykruunu ommeltiin kiinni hiuksiin. Musiikki liittyi häiden viettoon alusta loppuun. Pelimannit aloittivat kun ensimmäiset vieraat saapuivat ja saivat olla vauhdissa kunnes viimeiset vieraat poistuivat monen päivän syömisen, juomisen ja tanssimisen jälkeen. Laulu kaikui sisällä ja ulkona. Laulaen toivotettiin onnea, nautittiin pöydän antimia, kohotettiin maljoja. Vieraat lauloivat yhdessä, morsian lauloi, sulhanen lauloi ja silloin tällöin viritteli laulua joku yksittäinen laulunhaluinen.

Merkitessään muistiin ruotsinkielisen Pohjanmaan kansanmusiikkia vuosina 1902-1905 Otto Andersson ihastui häämusiikin rikkauteen ja kauneuteen. Kerrotaan, että eräs purmolainen kestikievarin pitäjä lauloi ensimmäisen häälaulun kyyditessään Otto Anderssonia Ähtävälle. Myöhemmin Otto Andersson ja Viktor Novácek tekivät sovitukset melodioista Bragen sekakuoron ja jousiorkesterin esitettäviksi. Samanaikaisesti toivottiin musiikille ja tanssille yhtenäistä kehystä. Tämä johti siihen, että kenttärovasti A.R.Hedberg kirjoitti esitykseen vuorosanat Petolahden murteella, ja tuloksena oli 7 kohtausta sisältävä häänäytelmä (Österbottniskt bondbröllop).

Talonpoikaishääpari Sundomista 2013